Suomen lainsäädäntö
saatettiin vastaamaan EY-säädöksiä geenitekniikkalailla (377/1995)
ja -asetuksella (821/1995)
vuonna 1995. Säädöksiä on sittemmin muutettu vuosina 2000 ja 2004.
Geenitekniikkalain tavoitteena on edistää geenitekniikan turvallista
käyttöä ja kehittymistä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti
sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla ja suojella ihmisen ja
eläinten terveyttä ja ympäristöä, kun muuntogeenisiä organismeja
käytetään suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levitetään
ympäristöön.
Ihminen ei kuulu geenitekniikkalaissa tarkoitettuihin
organismeihin.
Voimassaoleva laki ja valtioneuvoston asetus:
- Geenitekniikkalaki (377/1995)
- Valtioneuvoston asetus geenitekniikasta (928/2004)
Lakia ja asetusta on täydennetty sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksilla:
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus
muuntogeenisten organismien suljettuun käyttöön liittyvistä
ilmoituksista ja hakemuksista sekä suljetun käytön kirjaamisesta ja
pelastussuunnitelmasta (272/2006)
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus muuntogeenisten organismien
tarkoituksellisesta levittämisestä (110/2005)
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus muuntogeenisten organismien
tarkoitukselliseen levittämiseen liittyvästä eriytetystä menettelystä (90/2005)
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus geenitekniikkalain mukaisesta
tarkastusmenettelystä (198/2007)
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus muuntogeenisten
mikro-organismien suljetun käytön riskinarvioinnin periaatteista,
suljetun käytön luokituksesta sekä eristämis- ja muista
suojatoimenpiteistä (1053/2005)
Muut säädökset
- Tasavallan presidentin asetus biologista monimuotoisuutta koskevaan
yleissopimukseen liittyvän Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan
voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (130/2004)
- Valtioneuvoston asetus geenitekniikkalain mukaisten suoritteiden
maksullisuudesta (270/2007)
Alkuun
|
